|
Kunnallisvaaliohjelma
Suvaitsevaisuutta ja suhteellisuudentajua
Mukavat kaupungit pärjäävät, sillä ihmiset haluavat asua ja työskennellä
sellaisessa. Jos kaupunki suunnitellaan keskivertoihmistä silmällä pitäen, ei
kukaan siihen oikein ihastu, sillä oikeastaan me kaikki olemme jollain tapaa
erikoisia.
Omiksi saavutuksikseni Tampereella lasken muun muassa sukupuolten välisen
tasa-arvon ja kaupunkisuunnittelun esteettömyyden aseman kuluvalla
valtuustokaudella laaditussa Tampereen kaupungin strategiassa,
sijoitustoiminnan eettisten periaatteiden laatimisen Tampereen kaupungille ja
elintarvikevalvonnan kohentumisen. Olen menestyksekkäästi taistellut muun
muassa kulttuuri- ja nuorisomäärärahojen puolesta. Vähemmän menestyksekkäästi
olen onnistunut vaikkapa pyörätien saamiseksi Hämeenkadulle, vanhusten
kotihoidon lisäämisessä, asunnottomien alkoholistien auttamisessa ja
kansalaisten osallistumismahdollisuuksien parantamisessa. Töitä siis vielä
riittää seuraavallekin valtuustokaudelle.
Miksi kouluissa ei ole kivaa ja siellä jotkut eivät opi?
Tampereella on viime vuosina investointi hurjasti koulurakennuksiin.
Seuraavaksi voisi keskittyä miettimään, mitä seinien sisäpuolella tapahtuu.
Keskiverto-oppilaan kannalta moni asia on hyvin, mutta oppimisvaikeuksien ja
kotoa mukanaan tuotujen ongelmien musertamat lapset ja teinit eivät pärjää
ilman erityistä huomiota. Jopa lukutaidon saavuttaminen peruskoulun aikana
tuottaa joillekin vaikeuksia. Kaikki ei siis ole kunnossa. Jos lapsia
kuunneltaisiin, varmasti koulujen viihtyvyyttä ja siten tuloksia voitaisiin
parantaa kohtuullisen pienillä rahallisilla panostuksilla.
Miksi ovet ei aukene meille?
Vanhassa iskelmässä kysyttiin, miksi ovet ei aukene meille, onko rotumme syytä
tää? Kunnianhimoisesti pitäisi pyrkiä kohti kansainvälisyyttä, mutta nykyisillä
asenteilla ei maahanmuuttajilla ole Tampereella helppoa. Konkreettisia esteitä
tulee myös muille kaupunkilaisille, kun tie tyssää rotvallin reunaan, hissin
puutteeseen tai kynnykseen. Kaikessa kaupunkisuunnittelussa pitäisi ottaa
lähtökohdaksi se, että myös rollaattorilla, lastenvaunuilla ja pyörätuolilla
pääsee. Ei se auta, jos joka toiseen taloon pääsee, jos ei ole niihin taloihin
menossa. Vanhuksetkin voisivat asua kotona pidempään, jos hissit ja kaiteet
olisivat kunnossa ja kauppa lähellä.
Miksi joukkoliikenteen pitäisi olla hidasta ja hankalaa?
Jos pikaratikalla pääsisi suhauttamaan nopeasti keskustaan ja takaisin, ei
olisi pakko aina käyttää omaa autoa. Autoistuminen saadaan pysäytettyä vain,
jos ihmisille tarjotaan todellisia vaihtoehtoja. Ei ihmisten pidä vain
hyväntekeväisyyttään käyttää joukkoliikennevälineitä, sen pitää olla myös autoa
kivempaa ja kätevämpää. Investointi pikaratikkaan on investointi puhtaampaan
ympäristöön. Samalla voisi bussiliikennettäkin kehittää yhä paremmaksi.
Näytetään vaikka ihan piruuttamme, että kaupungin omistama liikennelaitos voi
olla tehokkaampi ja dynaamisempi kuin yksityinen ilman, että tehokkuutta
riivitään työntekijöiden selkänahoista!
© Rosa Meriläinen
Kuva: Maria Seppälä
| |