|
Mielipidekirjoitus Aamulehdessä 13.12.06
Tieteen, hitauden ja korkeatasoisen koulutuksen puolustuspuheenvuoro
Politiikan maailmassa tieteeseen ja koulutukseen suhtaudutaan nykyään
uusliberalistisen eetoksen mukaisesti. Sivistyksen ja viisauden lisääntymiseen
sijaan paino on konsulttijargonilta kuulostavassa innovaatiopolitiikassa, jossa
kaiken tuotteistaminen lyhyellä aikavälillä saa suurimman arvon ja sitä myöten
rahoituksen.
Yliopisto-opetusta ajetaan alas puristamalla oppiminen koulumaiseksi ja
muuttamalla valtaosa opetuksesta massamuotoiseksi tai poistamalla se kokonaan.
Opetuksesta on tullut tiedon kaatamista päähän sen sijaan, että
yliopistoyhteisön sisällä opiskelijat ja opettajat yhdessä oppisivat uutta.
Opiskelijamääriä on kasvatettu piittaamatta siitä, mitä näiden opiskelijoiden
oletetaan tekevän ja oppivan. Akateemisella uralla opetukseen panostamisesta ei
palkita. Laajaan sivistykseen ei kannusteta, mutta ei myöskään
työelämälähtöisyyteen. Opiskelijat äänestävät jaloillaan hoksattuaan, ettei
tutkinnon suorittamisesta ole mitään hyötyä. Niin ammattikorkeakouluissa kuin
yliopistoissakin merkittävä osa opiskelijoista ei koskaan valmistu. Pelkästä
paperista vailla sisältöä ei hyödy kukaan.
Yliopistoyhteisö tuntuu olevan kyvytön keskustelemaan tiede- ja
koulutuspolitiikan tulevaisuudesta, kun yliopistot, tiedekunnat ja laitokset
pelkäävät taloudellisen turvallisuutensa puolesta ja ajavat varmuuden vuoksi
vain omaa lyhytnäköistä etuaan. Koska en pidä siitä, että vaaditaan keskustelua
avaamatta sitä aidosti itse, heitän oman palloni ilmaan.
Duaalimallista eli ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen erillään pitämisestä
voidaan luopua. Vielä 90-luvulla pelkäsin, että ammattikorkeakouluista
yritetään tehdä yliopistoja. Nyt olen havainnut, että onkin käynyt päinvastoin.
Yliopistoista on tehty ammattikorkeakouluja ja vapaalle, omassa tahdissaan
etenevälle sivistysyliopistolle on jäänyt yhä pienempi tila, joka perustuu
lähinnä yksittäisten tutkijoiden intohimoiseen rakkauteen tieteitä ja taiteita
kohtaan. Yliopistojen hallinnot ovat paisuneet samaan aikaan, kun tutkijat
eivät ehdi paperitöiltään tutkia ja opettajia ei ole. Nykyinen duaalimalli on
lähinnä ay-politiikkaa.
Hallintoa on järkevä keventää korkeakouluja yhdistämällä. Toisaalla se voi olla
järkevä tehdä saman kaupungin yliopistot yhdistämällä, toisaalla kannattaisi
yhdistää ammattikorkeakoulu ja yliopisto. Tutkimusrahoitus on muutettava
pitempiaikaiseksi ja siihen liittyvää hallinnollista kontrollia on radikaalisti
vähennettävä.
Opiskelijamääriä on vähennettävä sieltä, missä opiskelijoille nyt on väärin
perustein luvattu opitun ammatin johtavan työllistymiseen.
Toisen asteen koulut on yhdistettävä nuorisoasteeksi. Vaikka ammattikouluissa on
mahdollista suorittaa samalla lukio-opinnot, on yhdistelmätutkinnon tekeminen
liian työlästä muodostuakseen pääsäännöksi. Samaan aikaan ammattikoulua
väheksytään turhaan. Ylioppilaskirjoituksista on ajallisena ja rahallisen
hukkainvestointina luovuttava. Mikä tahansa toisen asteen koulu antaisi
oikeuden hakea korkeakouluun, jonne pääsy mitattaisiin pääsääntöisesti pelkällä
pääsykokeella.
Jos tieteen ja taiteen vapautta ei voida antaa massoille, annetaan se edes
eliitille. Tällöin useimpien korkeakoulujen päätehtäväksi muodostuisi koulutus
samalla kun huippuyksiköille taattaisiin kunnon resurssit pitkäjänteiseen
tutkimukseen, jonka tekemisessä opiskelijat olisivat alusta pitäen osallisina.
Vapaiden tutkijoiden luokka on ehkä väistämättä pieni, mutta heille tulisi
myöntää pitkiä 10-vuotisia apurahoja.
Koska kaikki korkea opetus perustuu tutkimukseen, tulee tiedekuntien ja
korkeakoulujen koon olla kaikkialla sellainen, että se tarjoaa kunnon kirjaston
ja vilkkaan tiedeyhteisön. Varttuneemmat tutkijat saattaisivat pärjätä yksin
kopissaan, mutta opiskelijat ja nuoremmat tutkijat tarvitsevat mahdollisuuden
poikkitieteelliseen etsintään yhdessä muiden kanssa. Siksi uusien tiedekuntien
perustaminen täytyy lopettaa ja kaikki aluepoliittisin perustein syntyneet
pienet filiaalit lakkauttaa.
Rosa Meriläinen
kansanedustaja,
Tampere
© Rosa Meriläinen
Kuva: Maria Seppälä
| |