Euroopan kultturisäätiön Suomen osaston, Evan ja SYL:n yhteisseminaarissa 2.12. 2003

MINUN SIVISTYKSENI

Minun täytyy tehdä tunnustus. Oma sivistyskäsitykseni pohjaa vanhoihin venäläisiin klassikkoromaaneihin eli olen tosi vanhanaikainen. Anna Kareninassa ja Idiootissa aatelisneidot osaavat puhua kauniisti ranskaa, soittaa pianoa, laulaa puhtaasti, laskevat algebran tehtäviä kotiopettajan johdolla, osaavat tanssia sievästi kutsuilla ja osallistuvat luontevasti keskusteluihin mistä tahansa venäläisestä kansansielusta kevätkylvöihin.

Siksipä olen pitänyt itseäni hivenen sivistymättömänä. En osaa puhua kauniisti ranskaa, tunnen puutteellisesti taidehistoriaa, en ole lukenut Volter Kilven vaikeaa kirjaa, enkä tiedä kevätkylvöistä mitään. Isä joskus pyysi minua kylvämään pussin takaosan ohjeiden mukaan salaatinsiemenet takapihalle ja ymmärtämättömyyteni ansiosta salaattisato jäi laihaksi. Tavallaan olen siis vähän höpsö sivistyskäsitykseni kanssa. Ei sivistys ole mitään papukaijamerkkejä omassa oppimishistoriassa, joita voidaan tarkastaa tukkimiehen kirjanpidolla: tanssii, laulaa, soittaa, puhuu kielillä ja tuntee arabien arkkitehtuuria. Yhä enemmän on koulutusjärjestelmämmekin valmistautumassa tukkimiehen kirjanpidolla mitattavan tuntikehyksen sijasta oppimisvalmiuksiin ja taitoihin soveltaa saamaansa tietoa ja osaamista. On niin vaikeaa arvata, mitä konkreettisia taitoja tarvitaan viidenkymmenen vuoden päästä, kun kouluun nyt menevät palleroiset ovat edelleen parhaassa työiässä. Esimerkiksi 70-luvulla suoritetusta tietotekniikan cum laudesta tuskin on nykyään paljoakaan hyötyä, jos ei ole matkan varrella päivittänyt osaamistaan.

Tavallaan olen siis pikkuisen oikeassa sivistyskäsitykseni kanssa. Venäläisen romaanin henkilö on juuri sellainen, jota nykyaikana tarvitaan. Kutsuilla hän siirtyy sujuvasti seurueesta toiseen osaten osallistua keskusteluihin aiheesta kuin aiheesta nopeilla ja nokkelilla huomioilla, keskustelua eteenpäin vievillä kysymyksillä, tarvittaessa analyyttisilla pohdinnoilla ja muutamalla hupaisalla anekdootilla ja vitsillä! Voidakseen toimia näin, hänellä on oltava laaja-alainen lukeneisuus ja hänen on herkeämättä seurattava aikaansa. Se, että hän osaa puhua sujuvaa ranskaa auttaa kovasti kansainvälisellä uralla ja soittotaito on eittämättä pikantti yksityiskohta, jolla saavuttaa suosiota firman pikkujoulujen jatkoilla.

Venäläisen romaanin kutsut ovat samanlaiset kuin nykypäivän akateemisten pätkätyöläisten työmarkkinat. Dosentti Jussi Vähämäki kirjoittaa tuoreessa kirjassaan Kuhnurien kerho nykytaloudesta kommunikaatiotaloutena. Kommunikaatiosta, joka on usein vain päämäärätöntä jutustelua, on tullut olennainen osa työtä ja tuotantoa niiden jokaisessa vaiheessa. Vähämäen mukaan meidän on vaikea erottaa mikä on todellista informaatiota ja mikä vain näyttää siltä. Niin ikään meidän on vaikea erottaa sitä, mikä tuottaa todella arvoa ja mikä vain näyttää ja lupaa tuottaa sitä. Varminta on siis kommunikoida kommunikoimasta päästyään ja haravoida kaikki mahdolliset lehdet, kirjat ja seurueet, jotka vain suinkin kalenteriin mahtuu.

Ei ole välttämätöntä tietää, montako lihasta on kissan korvassa - tämä kysymys on minulle kerran tietovisassa esitetty. Sen sijaan abstraktia ajattelua kehittämällä voin oppia muokkaantumaan vaikka mihin tilanteisiin. Tiede ja taide tekevät juuri tätä.