etusivu linkit päiväkirja
kolumnit ja puheet valtiopäivätoimet





Vihreitä symboleja

Poliittisia tavoitteita on joskus vaikea saada viestitettyä niin, että joku muukin kuin ammattimaisesti politiikkaa seuraava ne huomaisi. Monta kertaa olen häkeltynyt kysyttäessä, että kannatanko ydinvoimaa ja olenko lainkaan kiinnostunut opiskelijoiden toimeentulosta: ilmeisesti kuvittelen, että kaikki olisivat automaattisesti huomanneet, että olen taustaltani opiskelijapoliitikko ja vihreät vastustavat ydinvoimaa.

Vaikka viestin olisi ylimalkaisesti saanut läpikin, on puhelin mennyt rikki matkalla. Olen edelleenkin häkeltynyt kysyttäessä globalisaatioliikkeen aktivismini takia, että miksi vastustan maailmankauppaa. Saati sitten kuinka häkeltynyt olen uudestaan ja uudestaan, kun minulta tivataan että miksi kannatan huumeita. En nimittäin ole kuullut yhdenkään attacilaisen vastustavan maailmankauppaa. En ole nähnyt elävänä yhtään ihmistä, joka kannattaisi huumeita.

Vihreillä on tapana joskus besserwissereinä tuudittautua siihen uskoon, että meidän kannattajamme ovat niin älykkäitä, että ymmärtävät kyllä monimutkaisenkin mutinan. Älykkyys kun ei välttämättä tarkoita sitä, että lukee viikoittain vihreiden nettisivuilta kannanottomme. Poliittisen agendan portinvartijat tarvitsevat leiväkseen asetelmia, joissa selkeästi eri poliittiset ryhmät asettuvat eri asentoon jonkun symbolin ympärille.

Tällä kertaa symboliksi otettiin muiden kuin vihreiden toimesta hyvinvointipalvelujen järjestämistapa. Äänestäjät halusivat asettua selkeästi joko vasemmalle tai oikealle. Silloin vihreät eivät ole edellä, vaan sivussa – joku voisi myös sanoa että pihalla. Vaikka olisimmekin tehneet hienoa kuntapolitiikkaa ja tärkeää työtä hyvinvointipalvelujen eteen, se ei auta, jos emme osaa kertoa siitä selkeästi.

Tarvitsemme myös omia symboleja, joiden sisällöstä päätämme me ja joihin muiden on reagoitava. Tällaisia symboleja ovat olleet pyörätiet, tuulivoima ja rakennussuojelu. Koijärvi oli hyvä symboli, mutta siitä on kohta kolmekymmentä vuotta aikaa.

Hyvä symboli ei välttämättä ole aina se kaikkein tärkeimmän poliittisen ongelman nimi: väestönkasvu, ilmastonmuutos tai työttömyys. Symbolin pitää olla jotain sellaista, joka tiivistää ja kuvaa jotakin tärkeää tavoitetta, arvoa tai ongelmaa pläkkiselvästi. Esimerkiksi väestönkasvun pysäyttämisen symboliksi käy kondomi. Ilmastonmuutoksen pysäyttämisen symboliksi käy tuulivoima. Työllisyyden hoidon symboliksi ei vihreiden perustulosta ole vielä ollut. Tehdään siitä sellainen. Me haastamme muut puolueet heiluttamalla kondomia heidän edessään, laulamalla Ultra Bran biisiä "eikä vieläkään tuulivoimaa", mutta miten saisimme perustulon konkretisoitua paremmin viestittäväksi tavoitteeksi?

Ehdotan uudeksi vihreäksi symboliksi maahanmuuttajia. Haluamme Suomeen lisää ulkomaalaisia ja haluamme, että he ovat tasaveroisia kanssakansalaisia kuin me Impivaaran perilliset. Vihreistä on mahdollisuus tulla 2000-luvun suvaitsevaisuuden puolue: sellaisen solidaarisuuden puolue, jossa solidaarisuus ulottuu kaikkiin maapallon asukkaisiin, ei vain omaan eturyhmään.


© Rosa Meriläinen
Kuva: Maria Seppälä