Äidin pikku apulainen

Äiti muodostaa perheen. Hän synnyttää lapset, hoitaa heidät. Isät saattavat vaihtua matkan varrella tai niitä voi jopa kertyä lisää.

Useimmissa suomalaisissa perheissä naiset tekevät valtaosan kotitöistä. Joissain perheissä naiset tekevät kaikki kotityöt. Mies enintään grillaa kesällä. Hän saattaa myös avata viinipullon, mikäli perheessä käytetään viiniä ruokajuomana.

Monissa perheissä mies kuitenkin tekee aika paljon. Silloinkin, kun mies tekee osansa, jää naiselle viimekätinen vastuu siitä, että kaikki hommat tulee hoidettua asiallisessa järjestyksessä ja oikein. Mies toimii äidin pikku apulainen.

Aina ei ole miehen vika, että äiti muodostaa perheen. Viime viikolla kuuntelin miespuolista ystävääni, joka hieman turhautuneena selitti, miten on aina halunnut olla vanhempana tasavertainen vastuunkantaja ja kodin töiden tekijä. Usein kuitenkin hänen hoitaessaan vanhemmalle lankeavia töitä, kuten päivän aterian suunnittelua ja valmistusta, hän kuulee vaimonsa kiittävän: kiitos, kun autoit. Vaikka kuinka hän yrittää olla tasa-arvoinen, nainen on ominut itselleen määrittelyvallan siitä, kuinka hommat hoidetaan ja millainen on oikea koti.

Monille naisille koti on ainoa vallan linnake, eikä siitä vallasta olla valmiita tinkimään. Varjopuolena kotioloissa tämä heijastuu siinä, että kun perheyhteisö kipuilee tai mies hakkaa, kokee nainen syyllisyyttä. Jos koti ei ole kunnossa, se on kuitenkin naisen vika.

Moni mies viihtyy tilanteessa, jossa kotitöitä ei tarvitse tehdä kovin paljoa tai niiden organisoinnista vastaa vaimo. Varjopuoli tulee esiin eron koittaessa. Useimmat vanhemmat määrätään nykyään eron jälkeen yhteishuoltajuuteen. Senkin voi järjestää eri tavoilla. Mikäli molemmat vanhemmat asuvat samalla paikkakunnalla, on monissa perheissä onnistuttu rakentamaan toimivia viikko sun luona, viikko mun luona –ratkaisuja.

Käytännössä kuitenkin lapset aika usein jäävät äidille. Ja miksi näin? Joissain tapauksissa voi aiheellisesti väittää, että sosiaalityöntekijät ovat puolueellisia sukupuolensa vuoksi. Kuitenkin kotityötilastoista voi tehdä sen johtopäätöksen, että mikäli äidit ovat lapset siihenkin saakka pääasiassa hoitaneet, on aika luontevaa heidän jatkavan tätä vastuullista työtä eronkin jälkeen.

Jos mies ei ole siihen saakka vaivannut päätään sillä, miltä osin lapsen vaatevarastoa olisi syytä täydentää, onko lapsi aina pukeutunut sään mukaan, lukenut läksyt, käynyt ulkona, liikkunut riittävästi, syönyt terveellistä ja monipuolista ruokaa ja pessyt hampaat huolellisesti aamuin illoin, voi olla väärä hetki alkaa opetella tätä kaikkea vasta yksinhuoltajaksi jäädessään.

Naiset voisivat antaa miehille mahdollisuuden vanhemmuuteen parisuhteen vielä ollessa pystyssä. Ja miehet voisivat olla vastuullisempia. Vanhemmuus on yhteispeliä.