Avoin kirje tukijoille

Hei ystävät, toverit ja muut kanssakulkijat,

Olen päättänyt olla asettumatta ehdolle seuraavissa eduskuntavaaleissa. Politiikkaa ja yhteiskunnallista vaikuttamista en ole kuitenkaan jättämässä. Toimin edelleen Tampereella kaupunginvaltuutettuna ja toivon löytäväni vaikuttamisen paikkoja edelleen niin puolueesta, kansalaisjärjestöistä kuin julkisesta keskustelustakin.

Politiikka on ollut rakkain ja pääasiallisin harrastukseni yli 10 vuotta. Tästä ajasta ison osan olen tehnyt sitä myös ansiotyökseni. Nyt tuntuu, että tarvitsen aikalisän. Haluan luovan tauon, jonka aikana hengähtää ja ajatella. Pelkään pahasti kiireen tyhmistäneen minua ja erilaisten paineiden sotkeneen kykyäni ideoida yhteiskunnallisia uudistuksia. Myös voimani vääryyksien poistamiseksi tuntuvat vähentyneen.

Vihreiden vaalilause oli viime vaaleissa "Enemmän aikaa - vähemmän roinaa". Nyt voin toteuttaa toiveen edes omalta kohdaltani.

En silti pidä lainkaan vähäisinä omia saavutuksiani eduskunnassa. Esimerkiksi olen antanut aimo potkun eteenpäin keskustelulle pätkätyöläisten oikeuksista. Olen tehnyt lukuisia aloitteita, joista osa on toteutunut, osa unohtunut ja osa jäänyt elämään yhteiskunnalliseen keskusteluun. Jos ei muuta konkreettista, niin ainakin esitykseni oluen paljousalennusten kiellosta on ehkä menossa läpi. Iloitkaamme kaikesta vähästäkin, sillä poliittinen vaikuttaminen on vakaassa yhteiskunnassa luonteeltaan hidasta.

En nyt kuitenkaan vielä esitä testamenttiani. Työni paremman maailman puolesta jatkuu vielä useita kymmeniä vuosia. Tämänkin vaalikauden toimintakertomus saa odottaa tekemistään, sillä maaliskuuhun mennessä aion ehtiä vielä yhtä ja toista.

Haluan korostaa, etten ole pettynyt eduskuntaan. Hieman olen pettynyt itseeni. En ole aivan kyennyt vastaamaan omiin ihanteisiini ja toivon luovan tauon auttavan minua viisastumaan ja rohkaistumaan.

Myös käytännön seikat ovat painaneet vaakakupissa ratkaisua tehdessäni. Olen valinnut ajan lisäksi Tampereen ja rakkaani siellä. Toivon voivani asua juuri siinä missä nytkin seuraavat neljäkymmentä vuotta. Sitten voinkin ehkä anoa naapurista palveluasuntoa. Tylsää, että eduskunta on sijoitettu syrjäiselle rannikkoseudulle. Olisi helpompaa perheellisenä käydä töissä kotikaupungissaan.

Kysymykseen "Mitä seuraavaksi?" minulla ei ole vastausta. Työpaikkani yliopistolla oli ja meni. Kotiäidiksi en ole ajatellut ryhtyä. Keksin varmasti jotain, joten perästä näkyy ja kuuluu. Aika näyttää kuinka kohtalokkaaksi poliittiselle uralleni nyt tekemäni ratkaisu muodostuu.

syysterveisin,
Rosa