Puhe sotilaallisesta kriisinhallinnasta

Arvoisa puhemies,

Pitkäjänteisessä rauhantyössä tärkein tavoite on luoda reilut pelisäännöt globalisaatiolle. Tähän tavoitteeseen päästäksemme paras väline on monenkeskinen järjestelmä nimeltään YK. On oleellista pitää huolta siitä, ettemme yksityiskohtia katsoessamme tule tehneeksi sellaisia ratkaisuja, jotka heikentävät kokonaisuuden kannalta tärkeintä tavoitetta ja välinettä sen saavuttamiseksi. On tarkkaan mietittävä, mitkä toimet syövät pohjaa siltä työltä, uskolta ja voimalta, jota tarvitsemme YK-järjestelmän uudistamiseksi vastaamaan paremmin niitä oikeutettuja toiveita, joita ihmisoikeuksien loukkauksien ja konfliktien ehkäisy vaatii.

En pidä itseäni vanhavasemmistolaisena kestoänkyränä, vaikka pidänkin maailmanrauhaa ja aseistariisuntaa tärkeinä asioina. Minusta maailmanrauhaa ja aseistariisuntaa ajetaan demokraattisimmin YK:n kautta. Siksi kaikki toimet, jotka vievät huomiotamme pois YK:sta ovat mielestäni erittäin ongelmallisia. Tämän lain vaarana on se, että keskitymme liikaa miettimään rauhanturvaamisen kokonaisuutta lyhyellä aikavälillä ja EU:n näkökulmasta. Suurin toimintatarmo ja huomio tarvittaisiin kuitenkin YK:hon. YK:n uudistus onkin tällä hetkellä kansainvälisen yhteisön asialistan kärjessä ja hyvä niin.

On huomattava, että myös muilla globaalin hallinnan osasilla kuin rauhantyössä, on nähtävissä sellaisia suuntauksia, jotka vahvistavat jotakin muuta, vähemmän monenkeskistä ja demokraattista järjestelmää kuin YK:ta. Tarkoitan tässä nyt erityisesti Maailman kauppajärjestö WTO:n ylikorostunutta roolia talouden globalisaation hallinnassa suhteessa YK:n järjestöihin.

EU:ta vahvistettaessa on pidettävä huoli siitä, ettei sitä vahvisteta tavalla, joka heikentää YK:n painoarvoa ja siten pitkällä aikavälillä myös EU:n painoarvoa ? näillä järjestöillä on myös kohtalonyhteys. On myös naivia ajatella, että jos EU:sta tehtäisiin maailmanpoliisi USA:n rinnalle, EU olisi ajasta ikuisuuteen se hyvä poliisi ja USA paha poliisi.

Jo nyt EU-maiden huomion kiinnittyessä EU:n omaan turvallisuus- ja puolustusyhteistyöhön ja itsenäiseen toimintakykyyn, on nähtävissä sen heikentäneen mielenkiintoa YK:ta kohtaan. EU:n turvallisuuspolitiikan kehityksen myötä YK ja EU ovat päätyneet toimimaan päällekkäisten tehtävien parissa. Kuitenkin EU omissa strategioissaan sinänsä kauniisti puhuu siitä, miten se on sitoutunut pitämään yllä ja kehittämään kansainvälistä oikeutta. Sitoutuminen monenkeskisyyteen tarkoittaa sitä, että kaikki globaalit säännöt otetaan vakavasti.

Arvoisa puhemies,

EU aloitti omat kriisinhallintaoperaationsa vuonna 2003 ja se on toteuttanut yhden sotilasoperaation yhteistyössä YK:n kanssa. Tarkoitan nyt operaatio Artemista Kongossa, jonka käynnistämiseen vaikutti Annanin EU:lle osoittama pyyntö. Se, että Annan kääntyi juuri EU:n puoleen on symbolisesti merkittävää ja pidän sitä positiivisena asiana. Sen saattoi nähdä tunnustuksena unionin kyvylle toimia. Artemis-operaatiossa oli YK:n kannalta myöskin kritisoitavaa: siirtymä EU:lta YK:lle ei ollut saumaton. Se, ettei yksikään EU-maa osallistunut Artemista seuranneisiin YK-joukkoihin saattoi myös olla viesti siitä, ettei osallistuminen YK:n operaatioihin ole enää yhtä houkuttelevaa, kuin osallistuminen omiin operaatioihin.

YK:n rauhanturvatoiminta keskittyy tällä hetkellä Afrikkaan ja sen voimavarat ovat koetuksella. Vauraat maat ovat lähettäneet joukkoja Naton, EU:n ja ad hoc ?koalitioiden johtamiin, niille itselle strategisesti, poliittisesti tai taloudellisesti merkittäviin operaatioihin viisi kertaa enemmän kuin YK-operaatioihin. Tämä on erittäin huolestuttava trendi.

Vaikka EU-maiden yhteenlaskettu osuus rauhanturvatoiminnan rahoittamisesta onkin hyvin korkea, eivät ne enää juuri lähetä omia joukkojaan YK-operaatioihin. Maaliskuussa 2005 EU-maiden osuus YK-joukoista oli alle 7 prosenttia, Afrikan-operaatioissa vain kahden prosentin luokkaa. Yhtenä syynä tähän voi nähdä epäluottamuksen YK:ta kohtaan. Seuraus on kuitenkin väärä. Kahta tarmokkaammin tulisikin nyt olla YK:n tukena, ei rakentaa siitä irrallisia järjestelmiä.

Samaan tapaan kuin rauhanturvatoiminnan osalta on käynyt myös siviilivoimavarojen suhteen. Mitä enemmän EU-maat käyttävät voimavaroja omiin operaatioihinsa, sitä vähemmän niillä on osoittaa YK:lle, koska EU:n uusiin omiin operaatioihin pääasiallisesti käytetään niitä voimavaroja, joita ennen oli osoitettu YK:n käyttöön.

Erityisesti YK tarvitsisi EU:lta nopeaa toimintavalmiutta, tiedustelutietoa, lääkintäyksikköjä ja logistiikkaa, mutta EU:lla on mahdollisuuksia toivottavasti avustaa lisää myös siviilikriisinhallinnassa.

En halua liiaksi maalailla pirua seinälle tämän lainmuutosesityksen laajemmista vaikutuksista. Ymmärrän myös ne perustellut huolet nykyisen järjestelmän mahdollisuuksista puuttua hirmuhallitsijoiden omiin kansalaisiinsa kohdistamiin julmuuksiin. En myöskään halua nähdä Suomea vapaamatkustajana suhteessa sellaisiin operaatioihin, joiden tarkoitusta, oikeutusta ja toimintatapaa ei sinänsä kyseenalaisteta. Kuitenkaan ei pidä myöskään väheksyä Suomen roolia mahdollisena YK-järjestelmän vahvistajana ja EU:n ja YK:n välisten suhteiden kehittäjänä.

Toivon siis ulkoasiainvaliokunnan asian käsittelyssä pohtivan seikkaperäisesti esityksen vaikutuksia monenkeskiseen järjestelmään yleisesti ottaen ja erityisesti EU:n ja YK:n suhteita. Toivoisin myös avointa mieltä sen suhteen olisiko mahdollista vielä löytää joku sellainen luova ratkaisu mandaattikysymykseen, jossa YK:n mandaatin vaatimuksesta ei suoranaisesti luovuttaisi, mutta sitä ei vaadittaisikaan. En pidä tätä täysin mahdottomana.