Puhe Kansanvallan päivän toritapahtumassa Vammalassa lauantaina 16.7. klo 12

Hyvät kuulijat,
on hienoa päästä tänään, kansanvallan päivänä, puhumaan aiheesta, joka on sekä kiinnostava että tärkeä.

Demokratiaa on totuttu kutsumaan kansanvallaksi. Puhe "kansasta" ei kuitenkaan oikein istu nykyaikaiseen demokratiaan, koska yksittäiset kansalaiset ja heidän muodostamansa vapaaehtoiset yhdistykset ja muut yhteenliittymät ovat alkaneet yhä enemmän vaatia ääntään kuuluvaksi. Puolueiden painoarvo moninaisiin kansalaisjärjestöihin nähden on heikentynyt. Näin myöskään politiikkaa ei voi enää varata vain puolueille ja niiden toimintakentälle, edustukselliselle demokratialle.

Kansanvalta lähtee kotoa, pienistä asioista. Ei riitä, että ihmisillä on muodollinen mahdollisuus vaikuttaa päätöksentekoon äänestämällä joko vaaleissa tai kansanäänestyksissä, vaan vaikutusmahdollisuuksia tulee olla myös vaalien välillä ja arjen asioissa.

Ihmisillä on oltava mahdollisuus osallistua päätöksentekoon sen valmistelu-, suunnittelu-, päätöksenteko- ja toimeenpanovaiheessa. Parhaita demokratian mittareita ovat ihmisten kokemat vaikutusmahdollisuudet: se, että ihmisillä on sellainen tunne, että he voivat ja ovat voineet vaikuttaa.

Tavoitteena tuleekin olla mahdollisimman laaja osallisuus. Tämä vaatii virkamiesten ja päättäjien jatkuvaa omien toimintatapojensa parantamista ja asennemuutoksia. Kansalaisuudella on Suomessa edelleenkin alamaisuuden leima, eivätkä kansalaiset koe mielekkääksi edes hakeutua olemassa olevien vaikuttamispaikkojen äärelle.

Nykyaikainen demokratia pitää sisällään vaalien kautta toteutuvan edustuksellisen demokratian lisäksi myös kansalaisten suorat vaikutusmahdollisuudet.

Suora demokratia - kansanäänestykset, kansalaisaloitteet - siis täydentää eikä uhkaa edustuksellista demokratiaa. Välinpitämättömyys edustuksellista politiikkaa kohtaan on voitettavissa vain kansalaisten yleistä osallistumishalua kohentamalla. Tämä puolestaan edellyttää, että luodaan oikeita välineitä, joilla ihmiset voivat vaikuttaa ja olla päätöksentekijöitä vaalien välilläkin. Suoraa demokratiaa tarvitaan päätöksenteon kaikilla tasoilla.

Suora demokratia on myös oppimisprosessi, jossa kansalaiset ja vaaleilla valitut päättäjät opettelevat aitoa vuorovaikutusta. Monista maista on esimerkkejä kansanäänestysten väärinkäytöstä esim. pönkittämään kulloisenkin hallituksen asemaa. Keskustelu voidaan myös johdattaa aivan muuhun kuin siihen kysymykseen, jota kansanäänestys koskee. Kansanäänestyksen väärinkäyttöä on myös se, että eri kantoja edustavat kansalaispiirit eivät saa käyttöönsä yhtä paljon julkisia varoja tai tilaa Yleisradion kanavilta. Ei riitä, että järjestetään kansanäänestyksiä; niiden tulee myös olla reiluja. Sen sijaan ei tarvita määräyksiä vähimmäisosallistumisasteesta, koska tällöin ne kansalaispiirit tai eturyhmät, joiden etujen mukainen kansanäänestys ei ole, voivat kehottaa ihmisiä boikotoimaan äänestystä ja tekevät sen näin tyhjäksi.

Minä haluan reiluja ja kunnollisia kansanäänestyksiä, joissa yhteiskunnalliset keskustelijat heittävät korttinsa peliin ja ilmoittavat mielipiteensä.

Hyvät kuulijat,
Nykymuotoinen edustuksellinen demokratia on syntynyt edellisen suuren yhteiskunnallisen murroksen, teollisen vallankumouksen myötä. Murros tietoyhteiskuntaan on vähintään yhtä raju, ja voidaankin kysyä muuttuuko demokratia myös tällä kertaa. Onko tietoyhteiskunta nykyisen kaltainen edustuksellinen demokratia vai jotain muuta?

Uuden viestintäteknologian tulisi helpottaa ihmisten mielipiteen muodostamista ja ilmaisua sekä vuorovaikutusta päättäjien ja kansalaisten välillä. Tässä vuorovaikutuksessa on vielä kehittämisen varaa. Mediatutkimuksessa on huomattu, ettei julkinen vuorovaikutus kansalaisten ja päättäjien välille synny itsestään. Verkkoon on luotava pysyviä kansalaislähtöisiä julkisia tiloja, joista ajan myötä tulee arkisen osallistumisen paikkoja.

Uuden teknologian avulla on mahdollista kehittää demokratiaa edustuksellisesta vuorovaikutteisempaan suuntaan. Puhutaan ns. keskustelevasta demokratiasta, jossa päätökset perustuvat avoimelle ja tasa-arvoiselle keskustelulle ja tahdonmuodostukselle. Ennen nykyaikaista viestintäteknologiaa tämä on ollut vain rajoitetusti mahdollista. Nyt kaikki halukkaat voivat osallistua sähköisiin keskusteluihin, ja kaikki päätettävään asiaan liittyvät tiedot voidaan asettaa julkisesti saataville. Haasteena on kuitenkin se, etteivät kaikki ihmiset ole yhtä aktiivisia. Aktiivisen keskustelijan mielipide painaa enemmän kuin keskustelun ulkopuolelle jättäytyvän henkilön mielipide.

Moni kokee kansalaisvaikuttamisen demokraattiseen päätöksentekoon osallistumista mielekkäämmäksi ja tehokkaammaksi tavaksi toimia. Tietoyhteiskuntakehityksen edetessä tämä kehitys todennäköisesti jatkuu. Uusi viestintäteknologia tarjoaa uusia tapoja tiivistää kansalaisvaikuttamisen ja edustuksellisen päätöksenteon välistä vuorovaikutusta. Julkaisuvelvoitteen tulee koskea päätöksenteon kannalta olennaista tietoa, myös liitteitä ja eriäviä mielipiteitä. Tietojen tulee olla löydettävissä kuntien verkkosivuilta.

Hyvät kuulijat,
Puolueiden jäsenmäärä vähentyi 90-luvulla sadalla tuhannella, samaan aikaan kun kansainvälisten kansalaisjärjestöjen ja niiden muodostamien verkostojen määrä ja niiden työllistämien henkilöiden määrä kasvoi nopeasti.

Ihmisillä pitää olla mahdollisuus vaikuttaa satunnaisesti ja yksilöinä. Kuitenkin merkittävä osa osallistuvaa ja aktiivista kansalaisyhteiskuntaa ovat vapaat kansalaisjärjestöt. Puolueiden tulisi vihdoin tunnustaa, että niillä ei enää ole yksinoikeutta poliittiseen toimintaan. Kansalaisjärjestöjen rahoitusta on voimakkaasti lisättävä ja niiden mielipiteitä ja neuvoja on aktiivisesti kysyttävä päätöksenteon kaikissa vaiheissa.

Vähän väliä poliitikot kyseenalaistavat jonkun kansalaisjärjestön oikeuden toimia ja saada rahoitusta: näin on käynyt muun muassa turkistarhausta vastustavan Animalian kohdalla, jonka esiintymistä eduskunnan auditoriossa paheksuttiin keskustalaisen kansanedustajan toimesta. Ei kai ole tarkoitus, että tukea ja mahdollisuutta saada äänensä kuuluviin olisi tarjolla vain sellaisille kansalaisyhteiskunnan toimijoille, jotka ovat hallituksen kanssa samoilla linjoilla! Kuulostaa minun korvaani aika turkmenistanilaiselta meiningiltä. Pikemminkin Suomi tarvitsee lisää kapinahenkeä ja anarkiaa. Tylsää ja latteaa konsensushymistelyä meillä on ihan riittävästi turvataksemme umpikepulainen muutosvastarinta.

Hyvää suomalaisessa mallissa on tapa jakaa vuosiavustuksia pelkkien hankeavustusten sijaan. Vuosiavustus jättää enemmän vapautta itse kansalaisjärjestöille, eivätkä virkamiehet päätä kansalaisten puolesta mikä on olennaista.

Hyvät kuulijat,
On olemassa paljon konkreettisia toimia, joilla kansalaisten osallisuutta voidaan parantaa.

Tiedon lisääminen on olennaista osallistuvalle demokratialle. Sitä tukevat esimerkiksi tiedottaminen, kyselyihin vastaaminen ja erilaiset kuulemistilaisuudet. Siksi on myös tärkeää, että vaadimme, että lait ja asetukset on kirjoitettava niin, että niistä saa selvää ilman juristin koulutusta.

Samoin hallinnon on oltava niin avointa ja läpinäkyvää, että ilman kohtuutonta vaivannäköä kuka tahansa voi löytää etsimänsä asiakirjat ja julkiset tiedot sekä valmistelusta, päätöksestä tai toimeenpanosta vastuullisten henkilöiden nimet.

Julkisista kuulemistilaisuuksista on tiedotettava tehokkaasti ihmisille ja niitä on järjestettävä niin varhaisessa vaiheessa, ettei ihmisiä aseteta tapahtuneiden tosiasioiden eteen.

Käyttäjädemokratia ja palveluiden suunnitteluun osallistuminen tarkoittaa sitä, että uusia palveluja suunnitellaan yhdessä tulevien käyttäjien kanssa, esimerkiksi niin, että joukkoliikenneratkaisuja suunnitellaan yhdessä reitinvarren asukkaiden kanssa. Käyttäjädemokratiaa on myös se, että päiväkotilapset osallistuvat lelujen ja leikkitelineiden valintaan, ja että vanhusten palvelutaloissa on palvelun käyttäjillä sananvalta kalustehankinnoissa, ruokalistoissa ja harrastustoiminnassa, ja että koululaiset ja heidän vanhempansa osallistuvat opetussuunnitelmien laadintaan,

Maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti kunnallisessa kaavoituksessa valmisteluun osallistuminen on laajimmillaan. Kaavavalitukset koskevat useimmiten kaavojen terveellisyyden, turvallisuuden, virkistyksen ja suojelun kaltaisia kysymyksiä eli ihmisten huolta elinympäristöstään ja tarvetta vaikuttaa siihen. Laki velvoittaa ottamaan asukkaat mukaan maankäyttö- ja rakennushankkeiden suunnitteluun jo varhaisessa vaiheessa.

Alueellinen osallistuminen on myös tärkeää. Onkin kuunneltava myös paikalliselimiä, kuten kyläyhdistyksiä, ja oltava valmiita delegoimaan alueellisille elimille myös budjettivaltaa, kunhan ne on demokraattisesti valittu ja poliittisesti vastuutettu.

Osallistuva demokratia edellyttää myös vapaaehtoistyön arvostamista ja erilaisten järjestöjen toiminnan tukemista palvelujen tuottajina. Siksi kansalaisjärjestöt saavat tukea perustoimintaansa pääsääntöisesti vuosiavustuksina, tarvittaessa ostopalvelusopimuksina ja projektitukina. Järjestötuet tulisi jakaa avoimien ja läpinäkyvien kriteerien mukaisesti ketään suosimatta esimerkiksi puoluekytköksen ansiosta. Vapaaehtoistyöhön tulee kannustaa nuoria jo koulussa.

Erityisryhmien osallisuudesta pitää myös huolehtia. Lasten ja nuorten, vammaisten ja vanhusten sekä maahanmuuttajaryhmien osallistumismahdollisuuksia esimerkiksi omien järjestöjensä kautta on tuettava ja kehitettävä. Kuntiin pitää myös perustaa lastenparlamentteja, nuorisovaltuustoja ja vammaisasioiden neuvottelukuntia. Tietoa on tarjottava vähemmistö- ja selkokielillä, ja pyrittävä muutenkin siihen, että kieliongelmat eivät muodostuisi esteeksi osallisuudelle. Ihmisiä on kuultava oman arkensa asiantuntijoina.

Hyvät kuulijat,
Talouden globalisaatio on siirtänyt valtaa kansalaisten vaaleissa valitsemilta edustuksellisilta elimiltä markkinavoimille. Globalisaatio on vienyt päätösvaltaa erityisesti kansallisvaltioilta. Ne eivät ole enää suvereeneja omien rajojensa sisällä, vaan ne ovat vastavetona talouden globalisoitumiselle joutuneet siirtämään valtaoikeuksia myös ylikansallisille toimijoille.

Näyttää siltä, että kansalaisjärjestöt ovat olleet kykenevämpiä toimimaan globaalisti, kuin edustuksellisen demokratian vanhoihin rakenteisiin kangistuneet puolueet, jotka ovat kiinnostuneempia pysyvyydestä, kuin muutoksesta ja erityisesti kiinnostuneempia menestyksestään seuraavissa vaaleissa, kuin kyvystään parantaa demokratiaa sen kaikilla tasoilla: paikallisesti ja globaalisti.

Globalisaation jäsentäessä maailmaa uudestaan on myös syntynyt paineita alueellistaa päätöksentekoa. Suomessa kunnallinen itsehallinto on teoriassa varsin vahva, mutta käytännössä sitä rajoittaa valtio, joka asettaa kunnille laeilla raskaat velvoitteet takaamatta luotettavasti niiden rahoitusta

Toimivalta on jaettava eri päätöksentekotasojen kesken sen mukaan, että asioista päätetään niin lähellä ihmisiä kuin mahdollista - kysymyksestä riippuen paikallisesti, alueellisesti, kansallisesti, ylikansallisesti aina globaalitasoon asti.

Hyvät kuulijat,
Siitä pitäen, kun olen ollut mukana yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa, olen aina ajatellut, että jossain muualla voi vaikuttaa enemmän ja paremmin. Oivalsin tämän paradoksin vuonna 1998 toimiessani Suomen ylioppilaskuntien liiton hallituksessa ja kansanedustaja Satu Hassin avustajana. Tästä yhdestä perusoivalluksesta on syntynyt oivallusten sarja, joka on välillä aiheuttanut ahdistusta, välillä luottamusta siihen, että demokratia toimii sittenkin.

Edustuksellisen demokratian foorumit ovat vain yksi vallan ja vaikutusvallan paikka. Olen ilokseni ja onnekseni saanut toimia hyvin erilaisissa vallan ja vaikutusvallan paikoissa puoluekoneistosta undergroundpolitiikkaan, kaupunginvaltuustosta vakiintuneeseen etujärjestöön.

Edustuksellisen demokratian rattaissa ihmisen mielen kehitys voi kulkea kahteen eri suuntaan. Joko sitä hioutuu kompromissien maailmassa yhä taipuisammaksi ja joustavammaksi, oppii nauttimaan pienistä askelista joita on koneiston kautta saavutettavissa. Tätäkin työtä voi tehdä aatteellisesti, intohimolla ja rakkaudella. Yhä selvemmin näen kuitenkin sen pitkän aikavälin politiikan ensisijaisuuden, jota näytetään tekevän enemmän kansalaisjärjestökentässä, kuin päivänpoliittisten kiemuroiden hukuttamassa eduskunnassa. Tässä maailmassa kansanedustajat ovat väline, ei itsellinen muutosvoima.

Olen kuullut jopa vihreiden kollegojen, niiden joiden pitäisi Koijärven mudasta muistaa että todellista yhteiskunnallista muutosta rakennetaan joskus nimenomaan instituutioiden ulkopuolella, ajattelevan poliittista urakehitystä jonakin suorana eteenpäin ja yläviistoon kohoavana linjana, jossa ensin nuorena idealistina lähdetään mukaan radikaaliin kansalaisjärjestötoimintaan ja sitten myöhemmin opitaan todelliset vaikutuskanavat ja liitytään puolueeseen. Miten sokeaa! Miten vanhanaikaista! Miten todelliselle elämänmakuiselle muutoksen politiikalle vierasta!

Valta ei nimittäin majaa jossain tietyssä paikassa. Vallan portaita ei voi kivuta löytääkseen vihdoin vallan lähteen ja asuinsijan; paikan jossa kaikkien narujen päät yhtyvät. Sellainen paikka olisi suvereenin hallitsijan koti. Demokratia ja suvereniteetti eivät sovi yhteen. Kansansuvereniteetti on höpsöä utopiaa edellisten vuosisatojen tarpeisiin. Unelmalla kansasta ja kansakunnasta saatiin luotua edustuksellisen demokratian vuosisata - se edellinen. Unelmalla kansalaisista ja kansalaisyhteiskunnasta luodaan toivottavasti osallistuvan demokratian vuosisata - tämä mikä on nyt eteemme avautumassa.