Ammattiliitoissa tehdään tärkeää työtä

Puoluekokouksessa 21.5.2005

AMMATTILIITOISSA TEHDÄÄN TÄRKEÄÄ TYÖTÄ – Vihreät haluavat mukaan

Ammattiyhdistysliike tarvitsee vihreitä ja vihreät tarvitsevat ammattiyhdistysliikettä. Työpaikkademokratia on tärkeä osa sitä vihreiden demokratiakäsitystä, jonka mukaan aidosti demokraattisissa yhteiskunnissa ihmiset voivat vaikuttaa ja osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon. Ammattiyhdistystoiminta on siis merkittävä demokratian ja yhteiskunnallisen osallistumisen muoto.

Vihreillä on näyttänyt olevan takavuosina osin nyreä suhtautuminen ay-liikkeeseen. Olemme kritisoineet ammattiyhdistysliikettä siitä, että se toimii käytännössä työttömien ja pätkätyöläisten etujen vastaisesti. Nyreys ei ole kuitenkaan koko totuus. Hitaasti mutta varmasti vihreät ovat lähteneet mukaan ammattiyhdistystoimintaan ja meillä on näkyviä ay-poliitikkoja monissa järjestöissä Tehystä Tekniikan akateemisiin. Vihreiden Laura Häggblom oli jopa Tehyn puheenjohtajaehdokkaana: Hän ansaitsee meidän kaikkien taputukset. Olenkin varma, että tulevaisuudessa tulemme näkemään useita vihreitä ay-johtajia unohtamatta ruohonjuuritason aktiiveja. Ay-liikkeen tärkein työ tehdään paikallisella tasolla, ihmisten arjessa.

Vihreät ovat olleet ja tulevat varmasti olemaan ammattiyhdistysliikkeen sparraajia, jotka esittävät rakentavaa kritiikkiä. Työmarkkinoiden miehisissä kuvioissa ei aina kuulu naisten, nuorten ja pätkätyöläisten ääni. Emme kuitenkaan halua vain sparrata ulkoapäin. Haluamme olla mukana toiminnassa. Kannustan kaikkia vihreitä etsimään itselleen sopivan ammattiliiton ja vaikuttamaan sen toimintaan sisältä päin.

Kaikille ei kuitenkaan oman liiton löytyminen ole helppoa. Monilla – myös minulla – on vuosien varrella kertynyt paljonkin hampaankoloon Akavan ydinvoimamyönteisiin ja tuloerojen kasvattamista vaativiin kannanottoihin. Vaikka Suomessa on kansainvälisesti verrattuna korkea järjestäytymisaste, on erittäin huolestuttavaa järjestelmän legitimiteetin kannalta se, että epätyypillisissä työsuhteissa olevien järjestäytymisaste putosi vuosien 1995 - 2003 välisenä aikana 62 prosentista 46 prosenttiin. Puhutaan kuitenkin henkilöistä, jotka ovat työmarkkinoilla erityisen haavoittuvassa asemassa.

On olemassa konkreettisia keinoja parantaa pätkätyöläisten asemaa. Työelämäohjelmaluonnoksessa on esitetty mm. ansiosidonnaisen päivärahan työssäoloehdon lyhentämistä kuuteen kuukauteen. Tarttukaa syöttiin työntekijäjärjestöt!

Ay-liike on aikanaan syntynyt juuri siksi, että on liikaa vaadittu yhdeltä oman työpaikkansa ja taloudellisen toimeentulonsa puolesta pelkäävältä ihmiseltä lähteä yksin taistelemaan oikeuksiensa puolesta työnantajaa vastaan. Emme kai me nyt ole jättämässä kaikkein heikoimmassa asemassa olevia porukan turvan ulkopuolelle?

Järjestäytymisasteen lasku on myös Suomessa erityisen suuri demokratiaongelma siksi, että meillä tavataan sopia kolmikantaisesti sellaisiakin asioita, jotka ovat pikemmin yleistä yhteiskuntapolitiikkaa, kuin puhtaasti työntekijän ja työantajan suhteiden selvittelyä. Hyvä esimerkki tästä on vihreiden pitkään ajama vanhemmuuden kustannusten jakaminen kaikkien työnantajien kesken. Tämä uudistus parantaisi keskeisesti perheenperustamisiässä olevien naisten asemaa työmarkkinoilla ja siten edistäisi sukupuolten välistä tasa-arvoa. Toistaiseksi tämä tärkeä hanke ei ole kolmikannassa edennyt riittävästi. Olen kuitenkin luottavainen sen suhteen, että kolmikantaisesti pystytään neuvottelemaan myös

solidaarisia ja yhteisen edun mukaisia tuloksia. Lisäksi vihreät muistuttavat, että kolmikannassa tulee olla se kolmaskin, edustuksellisen demokratian puitteissa muovattu, kanta.

Epätyypillisten työsuhteiden lisääntyminen, vuokratyövoiman käyttö, heikossa työmarkkina-asemassa olevien maahanmuuttajien määrän kasvu ja kansainvälisen palvelukaupan lisääntyminen asettavat ammattiyhdistyksille ja eritoten työpaikkojen luottamusmiehille yhä kasvavia haasteita. Ay-liike tarvitsee parempia välineitä työehtojen valvontaan ja heikommassa asemassa olevien työntekijöiden puolustamiseen. Siksi ohjelmassa on mm. ehdotus siitä, että ay-liike voisi jopa ilman työntekijän suostumusta varmistaa, onko työsuhde perustellusti määräaikainen.

Myös luottamusmiesten asemaa on parannettava. Luottamustehtävien hoitoon on heikoimmillaan varattu työehtosopimuksessa aikaa vain tunti viikossa. Tämän takia työpaikkojen luottamushenkilöt, jotka haluaisivat kouluttaa itseään vastaamaan paremmin ajanmukaisiin työelämän haasteisiin, eivät ajallisista tai taloudellisista syistä siihen pysty.

Hyvä puoluekokous,

Lopuksi vielä pari sanaa työrauhasta. Se on yksi keskitetyn sopimusjärjestelmän positiivisista seurauksista. Työtaisteluja ei silti voida täysin välttää, eikä pidäkään. Lakkoase on työntekijöiden tärkeä perusoikeus. Sitä voidaan toki miettiä, onko seuraamusjärjestelmämme laittomien lakkojen osalta riittävän tehokas.

Yksityisen puolen lakot ovat luonteeltaan hieman erilaisia kuin julkisen puolen lakot. Kun lääkärien palkat lakon ansiosta nousevat, se on pois siitä potista, josta maksetaan sairaanhoitajien palkat. Kun taas paperimiesten palkat nousevat, se ei ole pois sairaanhoitajilta vaan metsäyhtiöiltä.

Työelämäohjelmaluonnoksessa todetaankin palkanmuodostuksesta, että tuottavuuden kasvu saa näkyä alan palkansaajien kukkarossa. Palkkaerojen kasvun ei pidä vihreiden mielestä kuitenkaan tarkoittaa tuloerojen kasvua: Tämä tarkoittaa solidaarista veropolitiikkaa. Tällä tavoin saadaan tuottavuuden kasvun kultamuna yhteiskunnan yhteiseen käyttöön sekä tuloverojen että palkansaajien ostovoiman kasvun myötä. Nykyisinhän mammona tuppaa karkaamaan omistajien mukana ulkomaille.

Haluan myös viestittää työnantajille, ettei globalisaatio ole mikään taikasana, jolla voidaan perustella työehtojen heikennyksiä. Suomen kilpailukyky ei koskaan tule nojaamaan pieniin palkkoihin, surkeisiin työoloihin ja kehnoihin ympäristönormeihin. Sen kisan häviämme, vaikka romuttaisimme hyvinvointiyhteiskunnan heti huomenna. Sitä me vihreät emme halua.

Rosa Meriläinen
työelämätyöryhmän puheenjohtaja