Puolustuspolitiikan ytimessä

Vihreän liiton valtuuskunta hyväksyi viime syksynä turvallisuuspoliittiset teesit, joissa painotettiin globalisaation hallintaa, YK:n roolia, alueellista yhteistyötä, kriisinhallintaa ja konfliktien ennaltaehkäisyä sekä liittoutumattomuutta. Vihreät ovat vastustaneet liittymistä Natoon ja nostivat Nato-kielteisyyden jopa vaaliteemaksi. Euroopan unionin puolustusyhteistyö ei kuitenkaan ole yhtä yksinkertainen kysymys, sillä vastauksia on muitakin kuin kyllä tai ei. Kysymys on siitä, millaista puolustusyhteistyötä rakennetaan ja kenen kanssa.

EU:n ydin

Konventin työn loppusuoralla on jäsenmaiden otettava kantaa yhteiseen puolustukseen. Pieni joukko suuria maita on halukas rakentamaan oman puolustusliittonsa EU:n rakenteiden sisälle. Vihreiden kannaksi EU:n yhteiseen puolustukseen ei riitä vain se, että sanomme tälle ajatukselle kyllä tai ei. Puolustuspolitiikassa tehtävien päätöksien tulee olla kytköksissä kokonaisnäkemykseen EU:n tulevaisuudesta. Erilaisia päälinjoja on kolme: federaatio eli kehittyminen liittovaltioksi, funktionalismi eli yhteistyön syventäminen niillä aloilla, joilla se katsotaan tarpeelliseksi sekä hallitusten välisyys. Vihreät ovat kannattaneet hajautetun federaation ideaa, jossa toisaalta ollaan valmiita liittovaltion kaltaisten demokraattisten rakenteiden luomiseen, toisaalta korostetaan toissijaisuusperiaatetta eli sitä, että kansallisella tasolla on tehtävä kaikki ne päätökset, joita ei ole välttämätöntä EU-tasolla tehdä. Tämä on eräänlainen yhdistelmä federalismista ja funktionalismista. Näkökulmasta ja tulkinnoista riippuen voi hajautetun federaation kannattaja sekä vastustaa että kannattaa Euroopan yhteistä puolustusta. Suomen hallituksen ottama kanta pienen porukan puolustusliittoon lienee pragmaattinen. Väite, että tämän porukan ulkopuolelle jääminen olisi jäämistä ytimen ulkopuolelle on heikko. Suomi ei tule koskaan olemaan mukana kaikissa niissä keskusteluissa, joissa luodaan Euroopan tulevaisuutta. Jos olisi, näyttäisi vaikkapa konventin puheenjohtajiston esitys uudeksi perustuslaiksi toiselta. Lipposen väite, jonka mukaan yhteiseen puolustukseen on sitouduttu jo Maastrichtin sopimuksessa on väärinymmärrys. EU on prosessi, jolla on koko ajan ollut ja on edelleen edellytykset kehittyä moniin eri suuntiin. Yhteinen puolustus toki on yksi mahdollinen kehityssuunta. Lipposen väite on demokratian vastainen. Jos asia olisi niin kuin hän väittää, eikö hänen olisi tullut kertoa tämä jo aikaisemmin? Déja-vu - kuulen suomalaisen poliitikon sanovan, että juna meni jo.

Pasifismin ydin

Vihreät ovat perinteisesti tarkastelleet turvallisuutta laajasti ja painottaneet eriarvoisuuden poistamista. Näkökulmaa voi aina haukkua romanttiseksi tai idealistiseksi, mutta totta vie on syytä pohtia, millä ulko- ja turvallisuuspoliittisilla ratkaisuilla todella luodaan kestävää rauhaa. EU on jo kehitysavun suurvalta. EU:n vaikutusvalta maailmalla on poliittista ja taloudellista. Vaikka perustaisimme oman euroarmeijan, se ei koskaan tule olemaan yhtä mahtava kuin Yhdysvaltain asevoimat. Eurooppa ei tule koskaan käyttämään niin paljon rahaa puolustukseen. On turha uhitella Yhdysvalloille EU:n puolustuksella. Meidän vahvuutemme ovat muualla. Monen vihreän mielestä olisi periaatteessa paras, jos armeijoita ei olisi lainkaan. Samalla me pragmaatikkoina hyväksymme sen, että tässä kurjassa maailmassa sellainen on pakko olla. Emme ole vaatineet Maltan kaltaista paraatiarmeijaa, vaan kannattaneet itsenäistä puolustusta - kuitenkin siten, että rahaa sotavehkeisiin kuluisi mahdollisimman vähän. Jos olisi esillä sellainen vaihtoehto, jossa euroarmeija korvaisi kansalliset armeijat, moni vihreä voisi sitä kannattaa: jos armeija on vain välttämätön paha, on sinänsä yhdentekevää onko se EU:n vai Suomen. Tällaista valintaa ei kuitenkaan ole edessä. Valittavina ovat esimerkiksi kriisinhallintajoukkojen kehittäminen tai euroarmeija. Turvallisuustakuut tai terrorismin torjuntaa kytkeytyvä solidaarisuuslauseke. Pienen porukan puolustusliitto EU-rakenteiden sisä- tai ulkopuolella. YK:n roolin vahvistaminen, transatlanttisen yhteistyön kehittäminen, ydinaseet, asevarustelu, asekauppa, EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittäminen ja Euroopan yhtenäisyyden vahvistaminen ovat myös valittavia palasia tässä palapelissä.