Mikseivät ulkkarit voisi jäädä Suomeen?

Suomessa väestö ikääntyy – niin kuin koko Euroopan unionin alueella. Työnantajat arvioivat uusien työntekijöiden tarpeen olevan vuosittain 10 000 - 20 000 henkilöä suurempi kuin työmarkkinoille tuleva uusi työvoima. Palvelutyönantajien pitkän tähtäimen arvio vuosittaisesta ulkomaisen työvoiman tarpeesta on noin 25 000 henkilöä.

Yhdeksi ratkaisuksi huoltosuhteen heikkenemiselle on tarjottu maahanmuuttoa. Tämän keinon käyttöä hankaloittaa se, että suomalaiset työmarkkinat varsin nihkeästi ovat valmiita työllistämään jo valmiiksi Suomessa olevia maahanmuuttajia. Työttömyys koettelee myös koulutettuja maahanmuuttajia.

Työllistymistä edesauttaa suomen kielen taito ja suomalainen koulutus. Aivan loistavaa työvoimaa olisi siis Suomeen tutkinto-opiskelijoiksi houkutellut ulkomaalaiset, jotka opiskeluaikanaan tutustuvat suomalaisiin työmarkkinoihin ja saavat täältä ystäviä.

Ulkomaisten tutkinto-opiskelijoiden työllistyminen on kuitenkin käytännössä tehty turhan vaikeaksi. Opiskeluaikana työntekoa on rajoitettu kahteenkymmeneen viikkotuntiin. Koska opiskelijan oleskeluluvan edellytys on kokopäivätoiminen opiskelu, joka täytyy opintomenestyksellä osoittaa, on työnteon rajoittaminen erikseen turhaa ja hankaloittaa turhaan vaikkapa oman alan kannalta hyödyllisen projektityön vastaanottamista. Yliopistot kun eivät pyöri samalla teholla ja samalla tavalla joka viikko vuoden ympäri. Siksihän muidenkin opiskelijoiden työansioita tarkastellaan vuositasolla.

Harvalla opiskelijalla on valmiiksi työpaikka heti valmistuttuaan. Sama pätee ulkomaisiin opiskelijoihin. Olisi järkevää taata ulkkareille mahdollisuus jäädä toviksi valmistumisen jälkeen työnhakuun Suomeen. Ulkomailta käsin se on nimittäin aika vaikeaa.

Luonnollisesti vain osa ulkomaalaisista opiskelijoista on halukas asettumaan Suomeen. Suomen kannalta on kuitenkin järkevää tehdä se mahdollisimman helpoksi opiskelijan näin halutessa. Kun on maksutonta ja laadukasta koulutusta annettu, ei ole haitaksi jos työpanostakin jää Suomeen.

Käytännöllinen keskustelu maahanmuuttopolitiikasta tuntuu kuitenkin vaikealta. Meillä on historiallisesti totuttu vain siihen, että täältä muutetaan työn perässä muualle, kuten Ruotsiin ja Amerikkaan. Vasta 90-luvulla alkoi muuttoliikettä kulkea myös toiseen suuntaan, mutta siinäkin on julkinen keskustelu painottunut vain pakolaispolitiikkaan. Ihmisoikeuksia kunnioittavan pakolaispolitiikan lisäksi tarvitaan ihan erikseen maahanmuuttopolitiikkaa, jossa mietitään työperusteisen maahanmuuton helpottamista.