Insinöörien merkitys ympäristölle

Olisi hienoa jos kaikki ympäristöongelmat ratkeaisivat teknologian kehittymisen myötä. Näin kommunistit uskoivat tapahtuvan sosialistisissa valtioissa ja välillä me kaikki ainakin yritämme uskoa niin: kunpa ei tarvitsisi tinkiä mistään ja silti emme hukkuisi paskaan.

Aika isojen haasteiden edessä maapallo on. Ilmastonmuutoksen torjuntaa ei helpota vähääkään ajatus kymmenen prosentin talouskasvusta Kiinassa. Samalla pitäisi osata iloita siitäkin, että joku kehitysmaa kerrankin auttaa itse itseään ja saa taloutensa nousuun. Jos vaikka vaihtaisimme kiinalaisten kanssa päikseen jääkaappeja: he saisivat sen ensimmäisen ja me käyttäisimme kesämökillä maakuoppaa ja kylmälaatikoita.

Hyvinvoinnista iso osa on sellaista, johon ei välttämättä tarvitse käyttää luonnonvaroja ja olla siten rasite ympäristölle. Esimerkkejä tällaisesta kuluttamisesta ovat useimmat palvelut hierojasta lastenhoitoon ja kauppa-apuun. Joillakin palveluilla on Suomessa vain ihan turhaan ylellisyyden ja pröystäilyn leima. Miksi ihmeessä ajattelemme, että on ylellisyyttä syödä ulkona, kun samalla pidetään ihan normaalina ostaa joka ikinen keittiökone, joka keksitty on. Jos viisas insinööri on keksinyt munankeittimen ja jääteekoneen, ei niitä silti ole pakko ostaa.

Mutta on viisas insinööri keksinyt kaikkea järkevääkin ja keksii jatkossakin. Vaikka en usko kommunistien lailla, että teknologinen kehitys yksin pelastaa meidät, paljon on tehtävissä. Monet jopa uskovat, että energiapihistä ja niukkahiilisestä teknologiasta voi tulla ikääntyvät Euroopan uusi pelastaja.

Kiina porskuttaa kopioimistalouden varassa eteenpäin vielä pitkään, sillä he kykenevät tuottamaan kaikkea enemmän ja halvemmalla. Meidän vahvuutemme voisi olla se, että keksimme uusia juttuja, joiden avulla nyhjäistään tyhjästä.

Energiaa pihtaavia vempaimia ja tuotantoprosesseja ei kannata keksiä, mikäli energia on suhteellisen halpaa. Mitä merkittävämmäksi kustannustekijäksi energia nousee, sitä järkevämpää on hieroa älynystyröitään sen säästämiseksi. Kas ekonomia ja ekologia kulkevat useimmiten käsi kädessä: mikä säästää ympäristöä, säästää myös rahaa. Siksi paljon parjattu päästökauppa, jossa haetaan päästövähennyksiä markkinaehtoisesti, voikin toimia pitkällä aikavälillä innovaatioiden kiihdyttäjänä, ei kehityksen jarruna.

Öljyn uhkaava loppuminen ennen pitkää pakottaa keksimään tapoja irrottautua öljyriippuvaisuudesta. Kestävää suunnittelua olisi se, että aloitetaan ainakin hetken verran aikaisemmin kuin on liian myöhäistä.

Poliittiset päätökset ovat usein olleet edesauttamassa insinöörien kekseliäisyyttä. Jos joku materiaali kielletään, kyllä insinööri keinot keksii. Kun EU otti käyttöön tuottajan vastuun periaatteen sähkö- ja elektroniikkaromun osalta, firmat osasivat heti löytää fiksuja ratkaisuja. Heidi Hautala on käyttänyt esimerkkinä Electroluxia. Pesukoneissa on kuulemma ennen ollut linkoamista vakauttava betonimöhkäle ja tämä vieras aine olikin korvattavissa pesuun kuuluvalla vesikierrolle. Kun tuottaja kantaa vastuun loppuun käytetyn vekottimen hävittämisestä, kannattaa se tietenkin suunnitella jo alunperinkin mahdollisimman helpoksi.

Ihmiset useimmiten ostopäätöksiä tehdessään katsovat ensisijaisesti hintaa, ei vempaimen ekotehokkuutta, vaikka jälkimmäinenkin tuntuisi kukkarossa sähkölaskun kautta. Siksi on järkevää tehdä sellaisia lakeja ja säännöksiä, joilla saadaan tuotantoa ympäristöystävällisempään suuntaan. Pelkästään kuluttajiin luottamalla ei vielä maailma pelastu.