Vihreiden ryhmäpuhe köyhyydestä ja eriarvoisuudesta,

Epävarmuus ei tee ihmisistä innovatiivisia, vaan pelokkaita. Luovuus ja hedelmällinen riskinotto kasvavat parhaiten silloin, kun perusturvallisuus on taattu.

Köyhyys Suomessa on luonteeltaan ennemminkin toistuvaa kuin ohimenevää. Lyhyet köyhyysjaksot vaivaavat samoja kotitalouksia aina uudelleen. Köyhyyttä on usein virheellisesti pidetty lähinnä ohimenevänä, johonkin elämänvaiheeseen liittyvänä ilmiönä. Toki myös tiettyihin elämänvaiheisiin, kuten nuoruuteen ja vanhuuteen, liittyy suuri köyhyysriski.

Työmarkkinoiden eriarvoistuminen,

Epävarmuus työmarkkinoilla on lisääntynyt. Työttömien ja työtätekevien väliin on syntynyt uusi luokka: prekariaatti. Tätä käsitettä on yritetty kääntää suomeksi esimerkiksi nimillä tilapäistö, epävarmisto ja pätkälistö. Mikään näistä käännöksistä ei kykene tavoittamaan sitä täydellistä tilapäisyyden ja epävarmuuden tilaa, joka monen suomalaisen elämää leimaa. Eivät ainoastaan työt ole pätkätöitä. Mikään ei ole pysyvää.

Muuttuneet työmarkkinat tarvitsevat rinnalleen uudet säännöt niin työelämään kuin sosiaaliturvaankin. Nykyinen työmarkkinajärjestelmä, työttömyysturva ja eläkejärjestelmä ovat kaikki aikanaan luotu sellaiseen maailmaan, jota ei enää ole.

Työmarkkinat ovat jakautuneet kahden kastin väkeen, joissa toisen porukan täytyy toimia suhdannepuskureina: olla se työmarkkinoiden joustava osa. Tämä osa on usein naisten osa.

Toistuvaistyöttömyys pudottelee ihmisiä taloudelliseen ahdinkoon tuon tuosta ja henkilökohtaisen elämän pitkän aikavälin suunnittelu käy vaikeaksi.

Nuorten aikuisten kannalta on ollut suuri virhe pidentää ansiosidonnaisen työssäoloehtoa. Vihreiden mielestä työssäoloehtoa tulisi lyhentää ja vastaavasti ansiosidonnaisen kesto voitaisiin sitoa työssäoloaikaan. Tämä toisi taloudellista turvallisuutta tilapäistölle.

Tilapäistön aseman parantaminen,

Me vihreät emme ainoastaan voivottele pätkätöitä tekevien kurjaa asemaa, vaan esitämme konkreettisia keinoja, joilla työelämän eriarvoisuutta vähennettäisiin ja tilapäistön sosiaaliturvaa parannettaisiin.

Haluamme yhdessä ay-liikkeen kanssa miettiä, kuinka tilapäistön asemaa voitaisiin parantaa. Juuri siksi ay-liikettä tarvitaan, että yhdessä pidetään yhden puolta. Siksi esimerkiksi luottamusmiesten asemaa on vahvistettava.

Tilapäistön sosiaaliturvaksi vihreiden esittämä perustulo on ehdottomasti paras vaihtoehto. Perustulo on kaikille Suomessa vakituisesti asuville kuukausittain maksettava rahasumma, joka tukee erityisesti pieniä ansiotuloja saavia, pätkätöiden tekijöitä ja pienyrittäjiä. Suurituloisten tai keskitulosten perustulosta ei tarvitse kantaa huolta. Heidän tilanteensa ei käytännössä muutu lainkaan, sillä verotuksella perustulo leikkautuu pois niiltä, jotka sitä eivät enää tarvitse.

Tässä olisi malli hallituksen käyttöön. Sillä kun näyttää olevan vaikeuksia tehdä päätöksiä pienipalkkaisten tukemisesta. Siitä työstä, josta työmarkkinoilla ei olla valmiita maksamaan nykyisillä säännöillä riittävästi, on tehtävä tekijälleen taloudellisesti kannattavaa muuttamalla verotusta ja sosiaaliturvaa.

Se, että työstä maksetaan matalaa palkkaa, ei tee siitä matalatuottoista, mutta se tekee, jos kuluttaja ei suostu maksamaan työpanoksesta. Terminä "matalan tuottavuuden ala" on harhaanjohtava, sillä eiväthän nämä alat suinkaan ole vähäarvoisia. Jotkut alat myös tuottavat enemmän hyvinvointia pitkällä tähtäimellä, kuin rahaa lyhyellä tähtäimellä, ja siksi tarvitsevat valtion tukea.

Eräs keino edetä perustulon suuntaan olisi siirtää toimeentulotuen normitetun osan maksatus Kelalle. 90-luvulla tehdyn toimeentulotukikokeilun tulokset puoltavat siirtoa.

Toinen käytännöllinen ja helposti tehtävä parannus olisi Tarja Cronbergin yhdessä työttömien kanssa valmistelema perustoimeentulokokeilu Pohjois-Karjalassa. Edustaja Cronberg on jättänyt asiasta lakialoitteen, johon kehotan hallitusta perehtymään. Kokeilu mahdollistaisi lyhytkestoisenkin työn vastanottamisen ilman taloudellisia menetyksiä ja on tarkoitettu pitkäaikaistyöttömille, jotka haluavat työllistyä ja lähteä rakentamaan itselleen työuraa.

Erityisen haavoittuvista ihmisryhmistä,

Mihin on hallitukselta unohtunut sosiaaliturvajärjestelmän yksinkertaistaminen? Tällä hetkellä vaaditaan sosiaalityön maisterin opintoja, jotta pärjäisi Kelan asiakkaana.

On ihmisryhmiä, jotka ovat erityisen haavoittuvia sen vuoksi, että heidän kykynsä ja taitonsa puolustaa omia oikeuksiaan ovat vähäisemmät kuin mitä selviytyminen sosiaaliturvaetuuksien viidakosta käytännössä vaatisi. Tällaisia ihmisryhmiä ovat esimerkiksi päihdeongelmaiset, huonokuntoiset vanhukset ja mielenterveysongelmaiset.

Monen vanhuksen ja mielenterveysongelmaisen suurin ongelma on yksinäisyys. Tällä en tarkoita, etteikö vaikkapa kansaneläkkeellä eläviä vaivaisi myös suoranainen tuloköyhyys. Voisi kuitenkin sanoa, että Suomen suurin yksittäinen sosiaalinen ongelma on yksinäisyys. Miten sitä voitaisiin lieventää? Yhteisöllisyydellä. Se, miten Suomessa tällä hetkellä yhdyskuntasuunnittelua toteutetaan, on vain omiaan vahvistamaan yksinäisyyttä.

Erityisesti syrjäseuduilla asuvilla on hurja syrjäytymisriski, koska töitä ei yksinkertaisesti ole. Asuinpaikasta riippumatta keski-ikäisiä yksinasuvia miehiä uhkaa syrjäytyminen ja tämä on myös aito turvallisuusuhka. Valtio ei voi tarjota elämänkumppania, mutta kunta voi järjestää yhteisöllisyyttä. Oiva esimerkki tästä on Lieksan kirjaston eteen aamuisin kasvava jono. Hyvä Lieksa! Kirjastojen kaltaisia yhteisiä tiloja, joihin on helppo mennä, tarvitaan yhä enemmän.

Ei ole hyvä juttu, että lääkenappi on korvaamassa vertaistuen ja ihmiskontaktit mielenterveysongelmien auttajana. Eikä tämä medikalisaatio tee valtionkaan taloudelle hyvää.

Lasten köyhyys ja syrjäytyminen,

Köyhyys on kasautunut perheisiin, joissa on pieniä lapsia. Merkittävä osa 90-luvun sosiaalipoliittisista leikkauksista keskittyi juuri lapsiperheisiin. Viimeisen kymmenen vuoden aikana lapsiperheet ovatkin köyhtyneet suhteessa muuhun väestöön. Erityisesti näin on tapahtunut monilapsisille perheille. Heidän lapsilisiensä reaaliarvo tulee kuitenkin hallituksen toimesta tällä kaudella vain laskemaan. Lapsiperheiden köyhyysriski on suurin silloin, kun lapset ovat pieniä. Siksi vihreät ovat esittäneet lapsilisien korotusta alle 7-vuotiaiden lasten perheissä.

Pahoinvoivilla vanhemmilla on myös pahoinvoivia lapsia.

Lapsen hätä ei poistu odottamalla tai unohtamalla, ongelmat pahenevat ja niiden seurausvaikutukset näkyvät niin lapsen elämässä kuin kaikkien kansalaisten elämässä. Syrjäytymiskierteeseen kannattaa puuttua mahdollisimman varhain – viimeistään teini-iässä. Aloittelevan pikkurikollisen uran voi katkaista poliisin ja sosiaalityöntekijän yhteistyöllä. Kouluallergisille nuorille kannattaa tarjota tavallista kymppiluokkaa motivoivampia tapoja hankkia itselleen ammatillista koulutusta, kuten ammattikymppejä ja kepin sijaan löytää porkkanoita, joilla ammattikoulupudokkaille löytyy korvaava paikka vaikkapa oppisopimuksen kautta.

Työmarkkinatuen uudistusesitys on vain kustannusten siirtoa paikasta toiseen. Lopputuloksena voi olla resurssien katoaminen esimerkiksi nuorten työpajatoiminnasta, joka on todettu vaikutuksiltaan erinomaisiksi. Kannattaakin suunnata resurssit sellaiseen työllistämiseen, joka työllistää tosielämässä, ei vain tilastoissa.

Rahat riittivät varallisuusveron, ei köyhyyden poistoon,

Hallitus ei voi väittää rahan puutetta syyksi olla vähentämättä köyhyyttä ja eriarvoisuutta. Sillä on sentään ollut rahaa huimiin veronkevennyksiin ja jopa varallisuusveron poistoon. Vihreät olisivat mieluummin käyttäneet rahaa palveluelvytykseen ja tulonsiirtoihin kaikkein heikoimmassa asemassa oleville, kuten minimiäitiyspäivärahalla eläville.

Rikkaimman prosentin tulot ovat kasvaneet huimasti samaan aikaan, kun alimman tuloluokan ja työttömien reaaliansiot jopa laskivat. Vaikka köyhyys ei sinänsä Suomessa ole lisääntynyt, se on syventynyt eli entistä köyhempien määrä on kasvanut.

Hallitus on epäonnistunut vähentämään köyhyyttä ja eriarvoisuutta. Se on kieltäytynyt toteuttamasta uudistuksia, jotka helpottaisivat tilapäistön asemaa. Työllisyyden nimissä se on tehnyt eriarvoisuutta lisääviä veronkevennyksiä, jotka eivät edes ole parantaneet työllisyyttä.

Kuultuaan hallituksen vastauksen eduskunta toteaa, etteivät hallituksen esittämät toimet riitä Suomessa meneillään olevan eriarvoistumiskehityksen poistamiseen. Eduskunta kehottaa hallitusta korottamaan työmarkkinatukea, tekemään päätökset matalapalkkaisen työn tukemisesta, parantamaan epätyypillisissä työsuhteissa olevan tilapäistön sosiaalista asemaa sekä parantamaan pienilapsisten perheiden asemaa perhepoliittisia tukia korottamalla ja siirtyy päiväjärjestykseen.